Sehän ei ole lukijalle varsinainen yllätys että naapurimaamme Ruotsi on totaalisessa kusessa nimenomaan etnisesti edistyksellisen väestönsä kanssa. Jopa Yle julkaisi asiasta jutun, mutta minkälaisia olivat jutun johtopäätökset ja lupaavatko ne ehkä Suomeen parempaa? Käydään hieman läpi:
1. Poliisi ei pysäyttänyt rikollisia ajoissa
Epäilemättä ei pysäyttänyt sillä niin Ruotsin kuin Suomen poliisin toimintatavat ja valtuudet ovat suunnattu yhteiskuntaan jossa asuu vain kantaväestöä. Siihen yhteiskuntaan ne riittivät kyllä. Mutta humanismin supervallaksi itseään kutsuva Ruotsi otti epistolakseen sen että tulijatkin ovat ruotsalaisia ja toimivat niin kuin ruotsalaiset vaikka hyvin on huomattu että se ei pidä paikkaansa.
Onko Suomi oppinut tästä?
Ja paskat, sanoisi käppäukko ja hei, minähän olen sellainen, joten miksen sanoisi. Tsuhnan helvettiin minä joudun kumminkin. Rivipoliisi tietää ongelman ja sen syyn mutta poliisijohto kikkailee termeillä eli toteaa että ei niitä järjestäytyneitä jengejä ole joten ei mitään hätää. Joskaan tuon kikkailun seurauksena tuontiväkivalta ei tee yhtään vähemmän kipeää vaikka se jatkuvasti kasvaa.
2. Rangaistukset ovat olleet lepsuja
Epäilemättä näin. Entäs Suomessa? No, nuoren – kansallisuudestaan riippumatta – rikollisen on lähes mahdotonta saada ehdotonta tuomiota sillä Suomessakin rikollinen – varsinkin nuori sellainen – mielletään pahoinvoivaksi uhriksi joka tarvitsee apua. Hänen uhreistaan ei ole niin suurta lukua.
3. Ruotsi jätti maahanmuuttajat yksin kurjistuviin lähiöihin
Tämähän on se tyypillinen selitys jossa syy kaadetaan kantaväestön niskoille. Ja unohdetaan tietoisesti että erityisesti Afrikasta ja lähi-idästä – elätettäväksi – tulevat ihmisryhmät nimenomaan haluavat eristyä omiin etnisiin enklaaveihinsa. Jossa he voivat muokata sen enklaavin lähtömaansa näköiseksi ja käydä siellä omia pieniä lähi-idän ja Afrikan tyylisiä sisällissotia kaikessa ”rauhassa”.
Muistutetaan että yhteiskunta koostuu ihmisistä, ne tekevät sen itsensä ja kulttuurinsa näköiseksi ja kyseisen asian ääneen sanomisesta on Suomessa eräs Mikko Ellilä saanut oikeustuomion. Onko Suomi oppinut Ruotsin virheistä? Eihän toki. Virallisen näkökannan mukaan jokainen tänne elätettäväksi tullut etnisesti edistyksellinen on pohjoismainen lällydemari. Ja muistutetaanpa eräästä opetusvideosta vuodelta 2015. Innokkaat suomalaiset naiset asialla. Wippajei!
4. Ruotsalaiset ovat vähätelleet ongelmia
Pitää paikkansa. Tai ne ovat kieltäneet ongelman olemassaolon ja siitä puhumisen. Onko Suomessa toimittu viisaammin? Vai onko ongelmasta puhuminen täälläkin kielletty? Vapaavalintainen vastaus tuohon:
________________
5. Viranomaiset ovat jumiutuneet byrokratiaan
Pitää paikkansa mutta niin Ruotsissa kuin Suomessa on valtava määrä maahanmuuttoteollisessa kompleksissa toimivia täysin tarpeettomia suojatyöllistettyjä. Eihän heitä voi laittaa kortistoon vaikka tiedetään, että he ovat omalta osaltaan pitämässä yllä elatus- ja väkivaltahirviötä.
6. Väkivalta on lisännyt väkivaltaa
Tämä toteamus kuuluu sarjaan ”no olis kai tää muutenkin ymmärretty”. Mutta toisaalta voidaan todeta lisäksi että pakolliseksi normiksi muuttunut alistuminen myös lisää väkivaltaa. Se väkivalta vaan on sitä yksipuolista väkivaltaa.
Suomella olisi – ja olisi jo kauan aikaa ollut – mahdollisuus tehdä johtopäätöksiä Ruotsista ja sen tekemistä virheistä. Ryhtyä ehkä jopa toimenpiteisiin. Ruotsihan oli aikanaan tavallaan kuin Milka elokuvassa Milka: Elokuva Tabuista eli ”äiti, sie et kertonut miulle tätä”. Ruotsi ei tajunnut, kuvitteli väärin, yritti ja erehtyi. Erehdystähän ei tietenkään voi korjata jos ei tunnusta erehtyneensä.
Suomi voisi oppia Ruotsin erehdyksistä ja todeta sen tärkeimmän eli ”jos maahan kuskataan suuri määrä elätettäviä Afrikasta ja lähi-idästä, niin ne muuttavat maan Afrikaksi ja lähi-idäksi”.
Mutta puhutaanko Suomessa tästä? Ollaanko oppimassa toisten virheistä? Onko ongelma tunnistettu ja tunnustettu? Vai kiinnostaako ehkä jokin muu? Toki kiinnostaa. Se jokin muu. Ajan henkeä kuvaa ehkä parhaiten tämä viimeisin woketusepisodi:
Niin muuten, kuinkas paljon vaaleampi tuo Esko Valtaoja on kuin kuin kyseinen turvattomuutta tuntenut Renaz Ebrahimi? Ei taida edes Tikkurilan värikartta auttaa.
Näissä superjärkyttävissä, epämukavissa, epäsensitiivisissä ja turvattomissa merkeissä toivotan lukijoille hyvää alkavaa viikkoa maassa, joka asiakseen tahtoo tehdä kaikki Ruotsin virheet ja nostaa ne vielä kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi. Maassa, jossa tuontiväkivalta ei ole ongelma mutta N-sanan käyttö on.