Vihreät sitten esittelivät ministeriensä kierrätystä. Mitäänhän se ei muuta ja puolue pysyy edelleenkin tukevasti reaalimaailman ulkopuolella. Iltalehti uutisoi uudesta ympäristökuristusministeristä Emma Karista komeasti Ministeriksi valittu Emma Kari: ”Suomessa on ilmastohätätila”.
Ja sehän pistää miettimään, kuinka eri lailla hätätilan voi määritellä.
Vihervasemmistolaisilla on toki aito hätätila, tosin se tunnetaan nimellä egohätätila sillä aina vain nälkäisempi vihervasemmistolainen ego ei saa vieläkään tarpeeksi ruokaa. Se ruokkiminenhan tapahtuu Suomen elinkeinoelämän rapauttamisella sekä sillä että kehitysmaista haalitaan tänne aina vain enemmän elätettäviä syömään aina vain – egohätätilan vuoksi – pienenevää yhteistä kakkua ja vielä kaiken lisäksi väittämällä että kyseisessä paradoksissa on järkeä.
Egohätätila loppunee vasta siinä vaiheessa kun Suomella on jäljellä se kuuluisa tuulen huuhtoma perse.
Sitten on se oikea hätätila. Tavallisten suomalaisten hätätila. Joka on todellinen. Ja jonka aiheuttaa nuo utopistisesta hätätilastaan kärsivät / nauttivat vihervasemmistolaiset.
Mutta ainoastaan se vihervasemmistolainen egohätätila otetaan Suomessa vakavasti.
Hymyt, jotka hyydyttää hymyt