Niin kuin lukija hyvin tietää, valtamediamme valehtelee. Tai teknisesti ottaen se noudattaa propagandan peruskäytäntöä eli kyse ei ole siitä, mitä kerrotaan vaan nimenomaan siitä, mitä jätetään kertomatta. Siksi valtamediaa ahkerasti ja tunnollisesti seuraava sekä siihen vielä uskova hallintoalamainen saattaa ihmetellä että mikä ihme on kun tappeluiden, joukkotappeluiden, ryöstöjen, törkeiden pahoinpitelyiden ja raiskauksien määrä Suomessa on niin paljon lisääntynyt.
Valtamedia uutisoi toki näistä asioista. Mutta jättää säännöllisesti kertomatta sen, että kyseessä on etnisesti edistyksellinen lisä suomalaiseen kulttuuriin. Siksi hallintoalamainen saattaa jopa ihmetellä että kuinka ihmeessä jostain koripallo-ottelusta voi tulla joukkotappelu. Kas kun valtamedia jätti kertomatta että somalithan ne sen tappelun pistivät pystyyn kun hävisivät matsin.
Tämä on täällä voiman pimeällä puolella kulkevalle aivan selvää. Mietin vaan tässä postauksessa niitä toimittajia jotka valehtelevat työkseen. Näkisin, että heitä on kahta tyyppiä.
Se ensimmäinen, nuorempi ja hyvin usein naispuolinen ihan oikeasti uskoo monikultturismiin. Hän ei valehtele työkseen, vaan ilokseen. Hän ei uutisoi, vaan hänellä on missio. Hän oikeasti uskoo, että kolmekymmentä vuotta täysin perseelleen mennyt monikultturistinen kokeilu Suomessa johtuu vain siitä, että suomalaisilla on niin ahdasmieliset asenteet eivätkä he sen vuoksi tajua, minkälainen hyödyntämätön rikkauden ja velvollisuuden cocktail meillä on käsissämme.
Saattaapa hän tietää Ruotsinkin tilanteesta mutta hyvänä itselleen valehtelijana hän uskoo vakaasti sen johtuvan vain siitä, että Ruotsin valtio ei ole pystynyt vastaamaan sosioekonomisesti haastavien, ruotsia puhumattomien alueiden vaatimukseen. Yhtä lailla hän uskoo että Suomi puolestaan siihen pystyy. Toimimalla juuri samoin kuin Ruotsi. Eikä hän näe ristiriitaa ajatuksessaan.
Lisäksi tämä usko tietysti ruokkii hänen egoaan ja saa hänet tuntemaan että hän on niin, niin paljon älyllisesti ylempänä raappahousujätkiä.
Luulen, että hän nukkuu yönsä hyvin ja katsoo itseään peilistä ylpeänä. Tajuamatta että kun hän asiakseen ja jatkuvasti salaa tiettyjen kansallisuuksien tekemät rikokset niin hän samalla itse tunnustaa että kyseisiin kansallisuuksiin kohdistetut syytteet ovat tosia.
Mutta entä se toinen tyyppi. Hän on varmaankin hieman vanhempi. Saanut ehkä elämänkokemusta tietyn kuplan ulkopuoleltakin. Hän omaa paremman yleistiedon ja historiantuntemuksen. Kyseinen toimittaja tietää, että hän valehtelee lukijoilleen ja valehtelee itselleen. Hän ei tee sitä ilokseen vaan työkseen. Hän tietää kyllä, mistä Ruotsin tilanne johtuu. Hän tietää jopa, mikä on Libanon-kynnys ja hän saattaa miettiä että kuinka häneen suhtaudutaan mikäli se kynnys Euroopassa ja ehkä Suomessakin joskus ylitetään. Ehkä hän toivoo, että hän on jo tups´ahossa silloin kun se tapahtuu.
Hän tietää valehtelevansa itselleen ja lukijoilleen. Hän tietää myös, että hänellä ei ole vaihtoehtoa sillä niin hänen, kuin hänen perheensä pääelinkeino on syöminen. Hän tietää olevansa valehtelija, leipäpappi ja huora ilman pakotietä.
Mietin vaan sitä että miltähän hänestä tuntuu silloin kun hän katselee peiliin? Ehkä hän on kateellinen nuoremmalle kollegalleen jota on siunattu aidolla uskolla ja joka on vapauttanut itsensä kaikista reaalimaailman kahleista.
