Joskus sitä törmää työtehtävään jonka tietää jo etukäteen aivan turhaksi. Näin tuumasi eräässä luksusluokan asunnossa muuan miehen työpöydän reunalla istuva Epäilyksen Piru. Tuumasipa siinä samalla että toisaalta oli hyvä aina välillä tutustua inhimillisen paatumisen äärimmäiseen tasoon ja täydelliseen moraalittomuuteen. Ne viherpimut jotka eivät nähneet ja kuulleet häntä olivat sinänsä aitouskovaisia ja tavallaan syyntakeettomia. Heillä ei ollut epäilystä teoistaan ja uskostaan koska he eivät lapsellisuudessaan olleet siihen edes kykeneviä.
Mutta tuo mies, muuan mies, joka naputteli tietokonettaan ja nautti samalla kallista konjakkia oli aivan toista maata. Toki hän näki Epäilyksen Pirun. Olipa morjestanut iloisesti ja tarjonnut konjakkia sarvipäällekin. Kyseinen mies oli eräs kokoomuspuolueen taustapiruja. Vaikutusvaltainen hahmo joka teki suunnitelmia ja strategioita joita toiset sitten puhuivat ääneen julkisuudessa. Ne toiset, jotka olivat treenanneet pokan pitämistä äärimmäiseen rajaan. Epäilyksen Piru otti huikat konjakistaan ja kysäisi sitten.
- Sinä sitten latelet propaa ja gandaa ihmisten nieltäväksi?
- Joo, paskaa tuutin täydeltä. Siitä oppii itse asiassa nauttimaan kun sitä on tarpeeksi kauan tehnyt. Siitä tulee sellainen toinen luonto.
- Sitä kokoomuksen uutta ja mukamas tiukempaa maahanmuuttopoliittista linjaakos tusaat?
- Sitäpä hyvinkin niin. Tai viimeistelen sitä. Johan se on julkisuuteen tuotu.
- Vaikka tiedät että se on paskapuhetta alusta loppuun. Sehän oli se teidän kokoomus joka oli hyvin suuressa vastuussa että Suomeen tuli 35.000 jätkää joitten ei olisi kuulunut tulla edes Eurooppaan. Ja se teidän pomo, se varamiehen varamies julistaa edelleenkin että Suomeen pitää köijätä kymmeniä tuhansia ”työperäisiä” maahanmuuttajia. Vaikka jopa sekin orpo piru tietää että maahanmuuttajia on kyllä tulossa mutta eivät ne puhu läntisiä kieliä eivätkä tule töihin,
Kokoomuksen takapiru otti hörpyn konjakistaan ja totesi:
- Aika hyvin sinä sen homman tiivistit. Mutta homman nimihän on katsos se, että suurin osa suomalaisista on siinä harhakäsityksessä että perustuslakimme mukaan ihmisillä on lupa äänestää ainoastaan Järjestelmäpuolueen alaosastoja. Ne ovat kyllä tuosta haittamaahanmuutosta ihan samaa mieltä perussuomalaisten kanssa. Ovat tilanteeseen äärimmäisen kyrpiintyneitä. Mutta kun mieltävät ettei perussuomalaisia saa äänestää kun valtamediakin – johon ne reppanat vieläkin uskovat – sanoo sillälailla niin silloin me kokoomuksessa heitämme niille tyhjän täkyn ja ne menevät taas kerran halpaan. Kuvitellen lapsenuskoisesti että nyt kokoomus tulee ja pelastaa.
Epäilyksen Piru kaatoi itselleen hieman lisää konjakkia, sytytti Pinnanmaalta ostamansa voimasavuke Bostonin ja totesi sitten:
- Ja läpi menee. Joka ainoa kerta. Jopa noissa kunnallisvaaleissa joita edeltänyt kokkareitten EU-tukifarssi meni ylitse parodiahorisontin ja muuttui itse mustaksi aukoksi. Mitenkäs, eikös teitä koskaan hävetä?
Muuan kokoomusvaikuttaja pummasi Epäilyksen Pirulta voimasavukkeen todeten että ei kunnon tupakkia oikein enää ole myynnissä ja vastasi sitten hieman huvittuneena:
- Hävetä? Siis kuvitteletko sinä tosiaan että kokoomus on joku kansanliike? Kokoomus on Oy Puolue Ab. Aivan niin kuin kepu, demarit ja niinpoispäin. Katsos, sarvipää, politiikka on yhteisten asioitten hoitamista. Mutta missä on määritelty se, että termin ”yhteinen” alle kuuluu koko kansakunta? Ei missään. Kokoomus hoitaa omia yhteisiä asioitaan. Ainoana päämääränä pysyä menestyksekkäänä Oy Puolue Ab:na. Ei kai me sitä hyväksytä että meidän kaaderiporukkaa laitettaisiin kortistoon? Se on kuule muurahaiskansalaisten osa se. Ja oletko koskaan kuullut termiä ”saavutetut edut”? Me oltiin tässä junassa ensin ja aiotaan pysyä koska meillä on siihen mahdollisuus. Se, onko meillä siihen oikeus on kysymyksenä täysin merkityksetön niin kuin termi ”oikeus” yleensäkin. Ja lisäksi kokoomus on osa Järjestelmäpuoluetta. Eikä Järjestelmäpuolue tule koskaan hyväksymään että perussuomalaiset pääsisivät valtaan. Jos niin kävisi, niin silloinhan alettaisiin piru vie tutkimaan ihan urakalla että mitäs sitä oikein on viimeiset pari vuosikymmentä touhuttukaan.
- Eli onko niin, että jos gallupit alkavat jossain vaiheessa paukkua persuille pelottavan hyvinä niin kokoomus on valmis kieltämään sen toiminnan? Vedoten ääri-, laita- ja vinkkelisyihin?
- Totta munassa ollaan. Ja tilannehan on meille silloin sinänsä helppo. Kas kun se kieltovaatimus tulee vasemmalta. Se sen aloittaa. Me vaan todetaan että raskain sydämin meidänkin on kannettava yhteiskunnallinen vastuumme. Demokratia on pelastettava demokratialta.
Epäilyksen Piru katseli tuota kokoomuksen taustavaikuttajaa hetken aikaa hiljaa, pää hieman kallellaan. Vähän niin kuin ihminen terraariossa olevaa vaarallista hämähäkkiä ja kiitti mielessään että onneksi on tuo lasilevy välissä. Sitten se totesi:
- Teillä ihmisillä on tapana sanoa sinun kaltaisistasi ihmisistä että te olette myyneet sielunne Pirulle. Mutta meillä Helvetissä on itse asiassa varsin korkea moraali tietyissä asioissa. Ja kaltaistanne moraalittomuutta me ihmettelemme. Tutkijademonit ovat pähkäilleet päänne liikkeitä jo pitkän aikaa. Nimenomaan päänne. Sieluahan teillä ei olekaan. Eikä teille voi palauttaa kadonnutta moraalista selkärankaa sillä teillä ei ole sitä koskaan ollutkaan.
Kokoomuksen taustavaikuttaja totesi lakonisesti:
- Moraalinen selkäranka on ollut jo pitkään urapolitiikassa luokiteltu lähinnä kehitysvammaksi joka estää poliittisen uran kokonaan. Mitä sinä kuvittelit meidän olevan? Valtiomiehiäkö? Ja tilanne on joka tapauksessa juuri sellainen kuin sen tuleekin olla. Totta kai maassa pitää olla hallitseva luokka. Muurahaiskansalaisilla on oikeus illuusioon siitä että se voisi vaikuttaa ja siitä, että sillä olisi edes mielipide. Muurahaiskansalaisella on oikeus ajatella meidän ajatuksiamme ominaan. Ei sille enempää kuulu.
Epäilyksen Piru lennähti pois itsevarman kokoomuslaisen luksusasunnosta todeten itsekseen että ei puhunut oikeastaan ihmisen vaan arkkityypin kanssa. Mutta se tiesi että asiat eivät koskaan olleet lopullisesti betoniin valettuja. Jotenkin sille tuli mieleen keskustelu jonka se oli käynyt erään yhtä lailla itsevarman romanialaisen kanssa joulukuussa 1989. Epäonnistuneen keskustelun jonka jälkeen kyseinen romanialainen meni pitämään parvekkeelle puhetta ja yllättyi.