Olen tässä hiljattain kirjoittanut ymmärrysharjoituksia niin Kekkoslovakian kuin nykyisen Suomen toisinajattelijoista. Luonnollisesti niin synkkinä YYA-aikoina kuin vielä synkempinä nykyisinä EU-aikoina erityisesti julkisuudessa olivat ja ovat esillä nimenomaan ne niin sanotut viralliset oikeinajattelijat. Heillehän valtamedia antoi ja antaa tilaa aivan eri tavalla.
Kummillakin oikeinajattelijoilla itselleen valehtelu oli ja on olennainen sekä välttämätön osa heidän ideologiaansa ja, no, omaa minuuttaan. Mutta YYA-ajan oikeinajattelijoilla se oli omalla tavallaan helpompaa. Vaati vähemmän vaivaa. Kas kun heidän näkökulmastaan sosialismi oli taivas ja se taivas oli jossain muualla kuin meillä Suomessa. Suomi eli menestyvää sekataloutta joka vaurastui ja toimi jopa niin hyvin että sillä alkoi olla varaa elättää niitä yliopisto- ja taideoikeinajattelijoita joita ei yhteiskunta varsinaisesti tarvinnut mutta antoi heidän vaahdota sosialismin autuudesta.
Kekkoslovakian oikeinajattelijat saattoivat puhua suu vaahdossa taivaastaan joka sijaitsi Neuvostoliitossa ja erityisesti Itä-Saksassa mutta sen ”taivaan” haittapuolia heidän ei tarvinnut täällä Suomessa kärsiä ollenkaan. Se itärajan takana ollut sosialismi ei aiheuttanut suomalaisille lisääntynyttä verorasitusta eikä myöskään kaduilla lisääntyvää väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta. Suomessa elettiin kaikessa rauhassa ja se taivas pysyi muualla.
Voi olla, että melkoinen osa niistä sen ajan oikeinajattelijoista itsekseen ja salassa ajatteli että toivottavasti se sosialistinen taivas ei Suomeen koskaan tulekaan. Sillä olihan kuitenkin paljon helpompaa ja mukavampaa olla valveutunut kommunisti turvallisten länsimaisten lihapatojen ääressä sekä hyvässä samanmielisessä seurassa, lähetellen Tiedonantajassa jouluntoivotuksia. Ja käydä välillä ystävyysmatkalla Neuvostoliitossa opettamassa ruokajonottamiseen, reaalisosialismiin ja sen myötä pelkäämiseen tottuneelle neuvostokansalaiselle mitä on olla oikeaoppinen toveri. Ynnä sen jälkeen palata takaisin rikkaaseen ja turvalliseen länteen.
Entäs se nykyajan oikeinajattelija? Joka löytyy varmimmin opiskelemasta yliopistolla? Tai valtamedian toimituksesta. Tai, piru vie, hallituksesta ja virkakoneistosta. Hänellä tehtävä on vaikeampi ja vaatii enemmän itselleen valehtelua.
Hänen monikulttuurinen paratiisinsa ei ole jossain toisessa maassa vaan se on täällä Suomessa. Ja mikäli hänellä ei ole lievää suurempaa hahmotus- ja ymmärryshäiriötä niin hän tietää sen paratiisin seuraukset sekä hinnan.
Hän tietää, että tänne tulleet etnisesti edistykselliset eivät pääosin ole mitään pakolaisia vaan ne ovat tulleet vain ja ainoastaan hyväuskoisten suomalaisten kustantaman pysyvän elatusautomaatin piiriin. Aiheuttaen suomalaisille valtavan ja turhan taloudellisen rasitteen. Niin no, nämä oikeinajattelevat akateemiset suojatyöntekijät sinänsä itsessäänkin aiheuttavat suomalaisille valtavan ja turhan taloudellisen rasitteen. Joten ehkä siinä voi nähdä tiettyä hengenheimolaisuutta.
Hän tietää että tämä hänen ylistämänsä ja jalustalle nostamansa pääosin islamilainen väestönosa on lisännyt maassamme niin väkivalta- kuin seksuaalirikollisuutta. Myös alaikäisiin kohdistuvaa ja joukkosellaista. Nimenomaan suomalaisiin kohdistuvaa sellaista. Uusimpana esimerkkinä Oulun mellakka jossa tuontitavara kävi porukalla poliisinkin päälle. Hän tietää myös että koska hän on pääosin yliopistokaupungissa asuva joko opiskelija tai akateeminen suojatyöllistetty nainen niin uhka koskee myös ja nimenomaan häntä. Silti hän kiistää uhan olemassaolon.
Hän tietää myös sen paradoksin että vaikka hän on fundamentalistinen feministi niin hän silti fanittaa islamia – erityisesti islamilaista miestä – ja samalla pitää vihollisenaan tavallista suomalaista miestä joka itse asiassa elättää hänet ja joka pitkässä juoksussa on ainoa tekijä joka suojelee häntä siltä islamilaiselta mieheltä jolle hän itse on vain länsimainen typerä huora ja mahdollisessa avioliitossa lähinnä irtainta omaisuutta.
Ilmastohysterian seurauksia hän ei edes hahmota. Mutta onhan hänestä mahtavaa olla omasta mielestään pelastamassa maailmaa samalla kun hän pelastamisellaan nakertaa sitä yhteiskuntaa jota ilman hän ei edes elä.
Hän näkee kaiken edessään. Omassa maassaan. Omassa kaupungissaan. Ei jossain kaukaisessa maassa. Mutta hän kiistää näkemänsä. Hänen egonsa ei kestä tunnustaa että hän on pelkkä egoaan ruokkiva hyödyllinen idiootti.
Mikä oli ymmärrysharjoituksen johtopäätös?
No se, että aikanaan Kekkoslovakiassa oikeinajattelijoilta vaadittiin valtava määrä itselleen valehtelua. Mutta näihin nykyisiin oikeinajattelijoihin nähden hekin olivat vain amatöörejä. Se on kauheinta että silloin Kekkoslovakian aikaan ne fanaattisimmat oikeinajattelijat olivat kuitenkin vain marginaaliryhmä. Nykyisessä Suomessa heillä on absoluuttinen valta. Ja meidän tavallisten ihmisten täytyy elää heidän harhanäkyjensä mukaan.
PS: En tiedä, onko kyseessä joku tekninen vika vai ovatko oikeinajattelijat asialla mutta tämä blogi on jonkinlaisessa motissa. Postaukset tulevat kyllä normaalisti mutta ne eivät päivity muiden bloggareiden linkkilistalle. Tänne tulee varmaankin lukijoita esmes Jaskan tai Vasarahammerin blogeista joten teidän kannattaa klikata niiden linkkilistalla nimeä Yrjöperskeles joka vie suoraan blogini pääsivulle.