Niin kuin valistunut lukija tietää, Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit, joissa perussuomalaiset pärjäsivät ainakin hotellin respan odotuksiin nähden kohtuullisen hyvin. Tulevat hallitusneuvottelut ovat sitten asia erikseen, joten niistä tulee kommenttia, kun sen aika on. Merkille pantavaa, että niin sanottu tiedostava ja kulturelli Suomi otti hirveät itkupotkuraivarit persujen menestyksestä, vaikka persuille ei todellakaan tullut mikään yksinvalta-asema josta se pääsee sanelemaan ja muokkaamaan Suomea fasistisen sotilassaappaan rumpseessa. Insinööritodellisuudessa elävä ihminen hoksaa sen jo prosenttilaskun alkeellisella hallitsemisella, mutta tiedostavassa ja kulturellissa Suomessa eläville prosenttilasku on rahvaanomaista. Tärkeintä heidän viestissään lienee se, että tiettyä mieltä ei saa olla, koska siitä tulee heille itselleen paha mieli, mistä taas seuraa hotellin respassa kysymys, että ketkähän meistä niitä uhkia demokratialle ovat.
Tiedostavia itkupotkuraivareita voi käydä bongaamassa tästä Hommaforumin ketjusta. Täälläpäin keskitytään sen sijaan yhteen ainoaan Helsingin Sanomien juttuun, jonka otsikko onkin jo varsin kertova, eli Näyttelijä Krista Kosonen: Vaalitulos ei edusta minun Suomeani, en tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä. Helsingin Sanomat muuttaa juttunsa tiedostavasta näkökulmasta jo suorastaan tilastollisesti merkittäväksi ottamalla juttuun mukaan näyttelijä-laulaja-ultrabraabattaja Vuokko Hovatan, joka vahvistaa, että näin on ja sillä määrällähän jo Hesarin logiikan mukaan todistetaan, että väärinpä ovat juntit äänestäneet.
Hotellin respassa mietitään sitä, että mikä tekee näistä kulttuuri-ihmisistä niin ylivertaisia erikoisasiantuntija Parantaisia, että juuri heidän mielipiteensä on merkittävä, vaikka he itsekin tunnustavat, etteivät tunne ihmisiä, joista puhuvat? Eli toimivat täysin omien mielikummitustensa perusteella.
Miksi ei haastateltavaksi hankita vaikkapa jotakin 62-vuotiasta muuraria, joka on tehnyt työtään jo 35 vuotta, ja josta on tavallisille kansalaisille ollut taatusti enemmän hyötyä kuin näistä kahdesta itseääntoteuttajasta? Miestä, joka toteaa, että ”punavihreä Suomi ei ole minun Suomeni”. Tai miksei haastatella vaikkapa rekkakuskia, joka on suhannut teillä kaksikymmentä vuotta? Tai vaikkapa sosiaalipiipertäjää, joka on tehnyt yli neljännessadan vuoden uran, jonka aikana hän… jaa, niin… eihän se sosiaalipiipertäjä kylläkään uskaltaisi sanoa mitään, sillä hän olisi varsin pian työtön sosiaalipiipertäjä. Vedetään tuo viimeinen pois. Järjestelmä toimii erinomaisesti ja aika ajoin jopa vielä hieman paremmin.
Mutta mikä tekee tällaiset omissa piireissään mädäntyneet kulttuuri-ihmiset sen suurimman tiedon ja ymmärryksen haltijaksi? Sen tiedon, jonka perusteella he voivat tuomita ihmiset, joita he eivät tunne?
Katsotaan, mitä heillä oli sanottavana. Molemmat siis toteavat, että persut eivät edusta heidän Suomeaan, ja tunnustavat myös, että eivät tunne ketään persuja äänestänyttä ihmistä.
Krista ”melkein lesboilin” Kosonen toteaa:
"Kulttuuria en kuullut kenenkään mainitsevan vaali-iltana. Kyllä vaalitulos kurkkua kuristaa"
Hotellin respasta todetaan, että julkishallinnon rahoittama kulttuuri ei ole ehkä tässä tilanteessa se aivan ensimmäinen asia, josta kannattaa olla huolissaan. Eikä ole aivan selvää, että kuinka paljon suomalainen sielu kärsii siitä, että joku apurahakirjailija, jonka teosta myydään 78 kappaletta menettää apurahansa ja joutuu etsimään töitä. Hänhän voi tehdä samoin kuin vaikkapa eräs Yrjö ja moni muu bloginpitäjä eli elättää itsensä työllä, perustaa blogin ja katsoa, saako hän kirjoituksilleen lukijoita.
Kosonen jatkaa:
"Tulos ei edusta minun Suomeani. Minun Suomeeni kuuluvat tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja kaikille hyvinvointivaltio ja kaikenlainen rasismi pois, minusta se on vain rikkaus, että tänne tulee ihmisiä, eikä vain suljeta ovia."
Mikäli hän eläisi niin kuin opettaisi, hän varmaankin vastustaisi tätä ns. positiivista erityiskohtelua, jonka perusteella tietyt ihmisryhmät menevät etnisin perustein kantasuomalaisista ohi niin kunnallisissa asuntojonoissa kuin julkishallinnon työpaikkoihin valinnassakin. Ehkä Kososen näkemys tasa-arvosta on tämä orwellilainen, eli kaikki ovat tasa-arvoisia, jotkut ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset. Ja tässä tapauksessa pelkästään ihonvärinsä perusteella. Saattaisin todeta tällaisen mielipiteen rasistiseksi, mutta minullahan vihakirjoittajana ei ole oikeutta määritellä sitä, mitä rasismi on. Näyttelijällä se oikeus on, tosin en ole varma, kuka sen hänelle antoi.
Välimuistutuksena muistutan, että Kosonen on ehkä vain itseään täynnä oleva kulttuuribimbo, joka puhuu muodikkaan yksilöllisesti täysin sen saman kuin kaikki muutkin itseään täynnä olevat kulttuuribimbot jotka kuvittelevat olevansa muodikkaan yksilöllisiä, mutta Helsingin Sanomat mieltää, että nimen omaan juuri hänen sanomansa on tärkeä. Ei esimerkiksi sen 62-vuotiaan muurarin, jota Kosonen ei tunne, mutta silti mieltää oikeudekseen arvostella hänen mielipiteitään.
Vaan mitäs Vuokko Hovatta toteaa perussuomalaisista?
"Heidän mielestään taide ei saisi räyhätä, olla hurjaa ja herättää ajatuksia, vaan sen pitäisi pysyä ruodussaan. Tämä aiheuttaa minulle ahdistusta, myös taiteen nauttijana. Haluan, että taide herättää minussa uusia ajatuksia. Sellaisia, mitä en ole ennen kokenut."
Tosin sen jälkeen hän toteaa, että hän ei tunne ketään, joka äänestää perussuomalaisia, joten hänkin puhuu omista korvien välissä elävistä mielikummituksistaan ja Helsingin Sanomat vaatii, että muittenkin täytyy uskoa faktana niihin näkyihin, mitä hän näkee. Henkilökohtaisesti voisin todeta, että taide saa olla kaikkea tuota, mitä Hovatta haluaa, mutta onko se maksettava verorahoilla on toinen kysymys. Omat blogikirjoituksenihan muuten aika ajoin räyhäävät, ovat hurjia ja herättävät ajatuksia, mutta olen melko varma siitä, että Hovatta ei kannattaisi minulle valtion kirjailija-apurahaa.
Saihan Helsingin Sanomat haastateltavakseen myös Anssi Kelan, joka heitti loihelausuman:
"Tuntuu, että kansakunnan henkistä ilmapiiriä mittaava anturi meni kyllä vähän pakkasen puolelle. Nyt suurimman äänisaaliin saivat puolueet, jotka mieluummin tarkkailevat maailmaa peruutuspeilistä kuin tuulilasista."
joka kuulostaa kieltämättä siltä, että heppu heitti syvän filosofisen lauseen joka kuulosti niin hänestä, kuin häntä haastatelleesta toimittajasta varsin hyvältä ja syvälliseltä, mutta mikä ei tarkoita yhtään mitään. Kuuluu sarjaan puurot ja vellit-vertaus, jossa jätetään kertomatta mitä oli puuro ja mitä taas velli, mutta onnistutaan antamaan mielikuva, että tiedetään asia hyvin syvällisesti, ja jos juntti ei asiaa tuosta ymmärrä, niin sehän jo itsessään todistaa juntin olevan juntti.
Tällaiselle nuivalle ihmiselle niin kuin minä, jutun varsinainen punainen lanka löytyy Krista Kososen lauseesta:
"Ehkä sitä elää itse sellaisessa helsinkiläisessä kulttuurikuplassa, en tunne ketään joka olisi äänestänyt perussuomalaisia".
Eli hän puhuu mielestään viisaita, vaikka tunnustaa itsekin, ettei tiedä, mistä puhuu ja Helsingin Sanomat pitää siitä huolimatta hänen opetustaan juuri sellaisena, mitä kansalle tulee syöttää.
No entäs vastapuoli? Vaikkapa eräs Yrjö? Tunteeko Yrjö sitten puolestaan vihervasemmistolaisia? Sepä se. Kun tunnenhan minä. Kohteliaana miehenä en kerro kaikkea matkan varrella kohdattua, mutta sen voin sanoa, että he kaikki työskentelevät julkishallinnossa.
Ja he ihan oikeasti kuvittelevat olevansa nettoveronmaksajia.
Hallitusneuvotteluja odotellessa. Ja vinkkinä Kososelle ja Hovatalle, niin kuin tietysti Helsingin Sanomien toimittajillekin voisin sanoa, että menkääpäs ensi vuonna matkalle jonnekin muualle kuin vaikka Goalle. Ottakaa sen sijaan auto allenne, suhatkaa Suomi läpi ja tutustukaa niihin tavallisiin ihmisiin, joita te niin kovasti (ja tietenkin myös muodikkaasti) tykkäätte demonisoida. Te saatatte jopa yllättyä. Joka tapauksessa he ovat sellaisia ihmisiä, joita ilman te ette voisi nautiskella café au latteanne ja mitäniitänytonkaan pikkusormi pystyssä jossain helsinkiläisessä kahvilassa. Katsokaas kun ilman heitä siihen kahvioon ei tulisi sähköä.
![]()
Niin muuten, tähän HeSan kirjoitukseen oli tullut varsin paljon kommentteja, mutta mitenkäs sattuikaan, Helsingin Sanomat on deletoinut ne kaikki.
Niin muuten, tähän HeSan kirjoitukseen oli tullut varsin paljon kommentteja, mutta mitenkäs sattuikaan, Helsingin Sanomat on deletoinut ne kaikki.