Käydäänpä taas vaihteeksi siellä muistojen Kekkoslovakiassa. Nykyinen Suomi (tai jotakin) kun muuttuu päivä päivältä masentavammaksi. Kirjoitus sisältää maksamatonta ja unohdettua mainosmateriaalia josta niin hotellin respa kuin mainostaja ei tienaa penniäkään.
No niin, jos eletään Kekkoslovakian tammikuuta niin läheskään kaikissa maalaistalossa eikä aivan kaikissa taajama-asunnoissakaan ollut vielä juoksevaa vettä. Ja sekös veetutti aika ajoin:
Vaan kuinkas sen saisi sen juoksevan veden? No, apu löytyi pankista:
Rahaahan sieltä ei noin vaan hakemalla saanut eikä nykyisiä pikavippipalveluja ollut. Tehtiin säästösuunnitelma jota sitten noudatettiin ja joka sitten jossain vaiheessa poiki lainan ja juoksevan veden. Ja kun mukana oli boileri niin siinähän oli myös juokseva kuuma vesi. Suuri elämän helpotus, saattaisi sanoa:
Kaiken kaikkiaan Kekkoslovakian 1970-luvulla asumismukavuus lisääntyi nopeasti mutta ehkä on olemassa tietty karman laki tai kauhun tasapaino jonka myötä aina tulee uusia älyttömiä asumiseen liittyviä keksintöjä ettei ihmisellä ole ihan liian hyvä olla. Nykyisin sellainen on termospullorakentaminen mutta Kekkoslovakiassa se oli tasakatto joka yleistyi joskus 1960-luvun lopulla:
Se on jäänyt itselleni täydelliseksi arvoitukseksi miksi näinkin lumiseen maahan piti alkaa rakentaa tasakattoja jotka muuttuivat keväällä uima-altaiksi. No, 1980-luvulla rakennusmiehet saivat mukavasti urakoita kun tasakattoja muutettiin harja- tai pulpettikatoiksi.
Voidaan tietysti olla monta mieltä siitäkin kuinka viihtyisiä Kekkoslovakian aikana rakennetut lähiökolossit myöskään olivat:
Siihen maailmanaikaan meitä kaikkia kekkoslovakialaisia kehotettiin säästämään. Meitä natiaisiakin joten mehän sitten säästettiin ja käytiin viemässä säästöpossumme kiltisti pankkiin jossa pankkivirkailija laski hilut ja kirjasi sen ikiomaan pankkikirjaan.
Sinne pankkiinhan vei hilunsa myös pikku-Ykä. Silloinhan ei ollut pankkiautomaatteja eikä varsinkaan nykyistä elektronirahaa jota voi tuhlata viikonloppuisin ja virka-ajan ulkopuolella. Jos viikonloppuisin halusi törpötellä niin perjantaina piti nostaa pankin tiskiltä tarvittava määrä kahisevaa ja kun se loppui niin siihen loppui törpöttelykin. Ellei joku sitten lainannut.
Helmikuussahan sitten monella kekkoslovakialaisella äidillä tuli pyyhkäistyä silmäkulmia kun oma poika läksi harmaisiin. Juu, silloin lähdettiin vielä oikeasti harmaisiin. Maastopuku kuuskekkonen oli toki käytössä mutta lähinnä mentiin kenttäharmaissa.
Tuolloinhan varusmiespalveluksessa oli kolme vuosittaista saapumiserää eli helmi-, kesä- ja lokakuu. Palveluksen pituus oli 8 – 11 kuukautta. Ja palveluksessa oli vain sotamiehiä. Ei sotahenkilöitä. Ja sotavaltion kasarmien käytävät piti puhtaana tietenkin Dual:
Helmikuussa oli niin silloin kuin nykyisinkin varsin kylmää mutta kekkoslovakialainen pärjäsi mainioilla ja muodikkailla unisex-lämpöpuvuillaan joita oli, no, kaikilla:
Niin kuin on tullut ennenkin todettua, oli Kekkoslovakia varmaan tuolloin kaikkein lähimpänä maolaista pukeutumisihannetta. Kyseinen mainos muuten saisi nykyisin aikaan triggeröitymistä sillä miesten lämpöpuvuthan olivat muutaman euron halvempia kuin naisten vaikka miehet ovat isompia kuin naiset. Patriarkaalista sortoa, perkele.
Olihan Kekkoslovakiassa koululaisten talvilomat niin kuin nykyisinkin mutta hiihtolomiksi niitä silloin nimitettiin. Ja silloin myös oikeasti hiihdettiin sillä koko perheen laskettelureissut Lappiin ja Alpeille olivat vielä aivan alkutekijöissään jos edes niissä. Muistelenpa myös että eivät vanhemmat talvella sitä viikkoa noin vaan lomaksi saaneet. Mutta koulussa hiihdettiin kilpaa ja ala-asteen hiihtokisat olivat kova juttu. Pikku-Ykäkin pääsi lusikoille. Lasikuitusukset tekivät vasta tuloaan ja pääosin hiihdettiin puisilla Järvisillä.
Kuluvien vuosien kevättalvisin kekkoslovakialainen kävi varsin ahkerasti äänestämässä. Normivaalien lisäksi kun tuli niitä ylimääräisiä vaaleja kun Kekkonen hajotti eduskunnan sekä 1971 että 1975. Presidentinvaalien kanssa oli vähän hiljaisempaa kun Kekkosen valtaa jatkettiin poikkeuslailla. Kuitenkin sitten vuonna 1978 käytiin porukalla vielä kertaalleen valitsemassa että äänestetäänkö Kekkosta, Kekkosta, Kekkosta, Kekkosta vaiko ehkä Kekkosta. No, pitkän harkinnan jälkeen sitä Kekkosta sitten päätettiin äänestää.
Voi hitto sitä valinnan vaikeutta…
Kun mentiin kevättä kohti niin kekkoslovakialainen nautti viihteestä. Tosin sitä oli varsin vähän tarjolla eikä tv-kanaviakaan ollut kuin kaksi joten kaikki kelpasi, mm. Euroviisut joita seurattiin silmät teevateina. Aivan niin kuin kyseisillä kinkereillä jotain merkitystä olisi ollut. Niin silloin kuin nykyisinkään. Mutta säännöllisesti tuumittiin että nyt, nyt sitä menestystä lopultakin tulee. Niin kuin vuonna 1976 jolloin Fredi ja Ystävät lauloivat pylly vasten pyllyä pump pump ja odotukset olivat kovat.
Huomatkaa Fredin arkkityypin 1970-luvun fleda
Jämäsijoillehan siinäkin jäätiin ja lehdistö tuumaili että oliko kappale liian seksikäs. Onhan sitä samaa sottailua jatkettu ihan viime vuosinakin kun joku Kristajotakin oli Euroviisuissa, lopetti kappaleensa pussaamalla toista naista mistä valtamediamme oli orgastisen ihastunut, jäi taas jämäsijoille ja valtamediamme tuumasi että ”Eurooppa ei ollut vielä valmis”. Valmis mihin?
Toinen kekkoslovakialaisen keväisin seuraama viihdepäläjäys oli tietenkin lätkän mm-kisat jonne joka kerta mentiin voittamaan sitä ensimmäistä pronssia. Ja joka kerta jäätiin ilman. Silloinhan kisat pelattiin ihan sarjataulukolla ilman pudotuspelejä.
Kekkoslovakialainen muistaa hyvin mitä tarkoitti klap – klap – klap. Ja valitettavan usein nimenomaan siellä Suomen maalilla. Kuvassa legendaarinen ketju Harlamov – Petrov – Mihailov, tosin heput ovat kuvassa just toisinpäin.
Tulihan kekkoslovakialaiselle myös kevät. Ja varsinkin nuoriso pisti jalkaan muodikkaat farkut. Niin kuin vaikka Lee Cooperit jotka peffasta istuu ja reisistä svengaa.
Tai sitten Beaversit joita puolestaan mainosti Hurriganes.
Pikku-Ykällä ei ollut koskaan noita merkkifarkkuja vaan jotkut halvemmat. Minkä nimisiä ne nyt olivatkaan. Ei niitä muista. Mutta sen muistaa, että kun ne olivat kovasti leveälahkeisiä (muotia, you know) joten ne lahkeet piti panna pyykkipojalla kiinni ettei ne menneet fillarin ketjujen väliin. Mutta jokainen kekkoslovakialainen mies tiesi että Hyvon yllä hyvon olla niin kuin mainos sanoi.
Kevään merkkinä niin silloin kuin nykyisinkin oli tietysti vappu ja Kekkoslovakiassahan se vapunpäivä meni huomattavasti vasemmistopoliittisemmissa merkeissä kuin ehkä nykyisin. Nykyisinhän se pelkkä ördääminen on pääasia.
Tosin totalitarismin ja yhden ainoan hyväksytyn totuuden nimiin nykyisessäkin Suomessa vannotaan. Meille räkänokillehan se vappu oli lähinnä simaa, ilmapalloja, karkkia, viuhkoja ja yleensäkin suomalaisen hillittyä tättäräätä.
Tulihan kekkoslovakialaiselle kesäkin. Sen merkkinä koulussa laulettiin jo joutui armas aika eikä kenellekään tullut mieleen että sen sanat saattaisivat loukata joitakin. No, eihän sanaa ”monikulttuurisuus” silloin vielä onneksi tunnettu. Todistukseensa kaikki – ensiluokkalaisia myöten – saivat numeroarvostelut.
Sittenhän numeroarvostelusta alimmilla luokilla luovuttiin kun siitäkin kuulemma tuli joillekin henkinen pipi. Näin ainakin joku akateeminen ajatteli. Tuskin kuitenkaan ne mukulat, jotka olisivat mielellään saaneet numeroarvostelut. No, Suomihan oli silloin muuttumassa sosialidemokraattiseksi yhteiskunnaksi jossa kaikkien piti tulla yhtä aikaa maaliin. Tosin tuolloin ei ollut vielä nykyisen kaltaista ammatti-ja tapaloukkaantujien koulukuntaa.
Kun kesä alkoi niin sittenhän grillattiin kun ne pallogrillit olivat tulleet myyntiin:
Kuva sinänsä hieman valehtelee. Ei normigrillauksessa ollut kuin makkaraa tai maksimissaan grillikylkeä. Eikä varsinkaan tomaatteja. Saati muita rehuja. Kekkoslovakiassa ei leikitty vakavilla asioilla vaikka virallinen terveyskoneisto alkoikin jo kehottaa muuttumaan ihmisestä kaniiniksi. Eikä tuo mainoksen broileri muutenkaan olisi kypsynyt kun eihän siinä ollut mitään palavaa alla. Ja muistutetaan että kekkoslovakialaiselle maistui vielä tuohon aikaan Suomi-makkara eli hampparin väärä.
Vielä 1970-luvullakin monet vähävaraisten kaupunkilaisten lapset pääsivät kesäksi tai osaksi sitä kunnan järjestämään kesäsiirtolaan. Kuvassa saavutaan kesäsiirtolaan Karhulassa vuonna 1974.
Kesällä on tietysti kuumempaa ja kroppa hikoaa. Mutta pitihän kekkoslovakialainenkin huolen hygieniastaan. No, tosin läheskään kaikkien miesten kainaloihin ei deodorantti ollut vielä löytänyt tietänsä mikä hajuhaitta vielä korostui silloisten nailonpaitojen myötä. Mutta Kekkoslovakiassa peseydyttiin kyllä. Niin kuin mainos kertoo.
Nykyinen ammatti- ja tapaloukkaantuja saattaisi löytää mainoksesta yhtä sun toista triggeröityimistä mutta kekkoslovakialainen keskittyy ajattelemaan lähinnä mainoksen pesuvälinettä eli kylpyammetta. Tuolloinhan niin kerros- kuin rivitalojen pääasiallinen pesupaikka oli kylpyamme joka ei loppujen lopuksi ole kovin käytännöllinen. Vaikka ehkä mukava lillumiseen onkin. Siksi niitä myöhemmin remontoitiin suihkuiksi.
No niin, tässä on päästy kekkoslovakialaisen vuodessa kesäkuuhun ja A-nelosia on jo neljätoista täynnä. Ehkä siis pidämme tauon ja jatkamme tuonnempana kekkoslovakialaisen loppuvuotta. Mutta laitetaan loppuun vielä annos mainiota 1970-luvun kekkoslovakialaista muotia. Alkuun televisiosilmälasit mallia Kekkonen:
Eikä unohdeta niitä lahkeita:
Ja muistetaan tietysti hirvittävä taistolaismusiikki josta tässä esimerkkinä Lenin-setä asuu Venäjällä:
Tuoreempi suomalainen ”yhteiskunnallinen” rap on tietysti hakannut senkin. Taistolaismusiikissahan oli kumminkin edes melodia. Lisää Kekkoslovakiaa kevväämmällä. Tai syssymmällä. Tai jotakin. Mutta laitetaan vielä loppuun kesäkuinen kuva Kekkoslovakian pääkaupungista Helsingistä. Semmonen kesäkeli. Mutta mitähän sellaista, joka nykyisen Helsingin katukuvassa on niin yleistä tästä puuttuu? Sellaista jonka puuttumisen vuoksi nuo naiset kulkevat aivan kaikessa rauhassa?
