Tässä hiljattain joukko ranskalaisia upseereita julkaisi avoimen kirjeen jonka mukaan tämä nykyinen niin Ranskassa kuin muuallakin vallitseva monikulttuurinen ja monietninen kehitys tulee jossain vaiheessa johtamaan sisällissotaan. Kyseiset upseerit ovat tietenkin oikeassa vaikka Ranskassa heitä odottaakin potkut ja jopa ankarampi tuomio. Onhan selvää, että kun maahan köijätään tarpeeksi suuri määrä maalle ja sen kansalle vihamielistä väestöä niin jossain vaiheessa rähinän kynnys ylittyy aivan varmasti.
Sen sijaan suvaitsevais-tiedostavan yksilön mielestä sekä monietninen että monikulttuurinen yhteiskunta on se tavoiteltavin mahdollinen olotila. Vaan onko näin? No, otetaan esimerkiksi Afrikka. Afrikkahan on täynnä valtioita jotka ovat sekä monietnisiä että monikulttuurisia. Kansojen, kielten ja uskontojen tilkkutäkkejä. Oikeastaan suvaitsevais-tiedostavan yksilön paratiisi. Katsellaanpa joutessamme hieman sitä rauhan ja sivistyksen määrää jonka monietnisyys ja monikulttuurisuus ovat sinne tuoneet. Nimenomaan sinne mustan Afrikan alueelle. Tietysti siltä ajalta kun ne ovat itsenäistyneet ja päässeet näyttämään omin voimin mistä kana pissii ja mihin afrikkalainen pystyy. Ja sehän pystyy, uskokaa huviksenne. Aloitetaan rauhankirjoitus:
Angola (ainakin kymmenen etnistä ryhmää ja kaksi eri valtauskontoa):
Angolan sisällissota 1974 – 2002. Noin miljoona kuollutta. 70.000 vammautunut miinojen vuoksi. Yksikään noista miinoista ei ollut suomalainen miina.
Burundi (kolme eri etnistä ryhmää, kolme valtauskontoa):
1972: Tutsien toteuttama hutujen joukkomurha. Arviolta 100.000 – 300.000 kuollutta.
1988: Hutujen joukkomurha. Arviolta 5.000 – 25.000 kuollutta.
1993 – 2005: Burundin sisällissota hutujen ja tutsien välillä. Noin 300.000 kuollutta.
2000: Joukkomurha lähellä Bujumburaa. Hutut ampuivat 21 tutsia ja yhden englantilaisen.
2002: Joukkomurha Itabassa. 267 kuollutta naista, lasta ja vanhusta.
2004: Joukkomurha Gatumban pakolaisleirillä. 160 kuollutta tutsia.
Djibouti (kaksi etnistä pääryhmää, yksi pääuskonto):
1991 – 1994 käyty somalien ja afarien välinen sisällissota. Kuolleitten määrästä ei tarkkaa tietoa. Afareja kuollut ainakin tuhat.
Eritrea (kuusi etnistä ryhmää, kolme uskontoa):
1961 – 1991: Eritrean itsenäisyyssota Etiopiaa vastaan. Satojatuhansia kuolleita.
Sisällissodat 1972 – 1974 ja 1980 – 1981. Kuolonuhrien määrästä ei tarkkaa tietoa.
1998 – 2000: Eritrean ja Etiopian sota. Satojatuhansia kuolleita. Rajakahakat ovat jatkuneet senkin jälkeen.
Etelä-Afrikka (suuri määrä etnisiä ryhmiä, ainakin 11 eri kieltä):
2.500 – 3.000 valkoista maanviljelijää on murhattu mustien afrikkalaisten toimesta. Maan rikollisuus maailman huippulukua.
Etelä-Sudan (kolme pääkansallisuutta, useita pieniä, uskonnot pääosin perinteisiä heimouskontoja, kristitty vähemmistö):
2009 alkaneissa sekalaisissa etnisissä konflikteissa kuollut yhteensä n. 5.500 ihmistä.
2013 – 2020 käydyssä sekalaisessa Etelä-Sudanin sisällissodassa kuollut n. 383.000 ihmistä.
Etiopia (yli sata etnistä ryhmää, kymmeniä kieliä, kaksi pääuskontoa):
1977 – 1978: Ogadenin sota Etiopian ja Somalian sekä somalikapinallisten välillä. Noin 45.000 kuollutta.
Jo aikaisemmin mainitut sodat eritrealaisten kanssa.
2020: Tigran alueen konflikti. Arviolta tuhansia kuolleita.
Guinea (kolme etnistä pääryhmää, kolme uskontoa):
2013: Fula- ja Malinkekansojen välisissä levottomuuksissa 106 kuollutta.
Useita vallankaappauksia.
Guinea-Bissau (ainakin 14 etnistä ryhmää, kolme pääuskontoa) :
1998 – 1999: Sisällissota. 655 kuollutta.
Useita vallankaappauksia.
Kamerun (arvion mukaan 230 – 282 erilaista etnistä- ja kieliryhmää, kolme eri pääuskontoa):
Vuodesta 2012 alkaen islamilaisen Boko Haram-terroristijärjestön iskuja. Iskut ovat osa Nigerian puolella tapahtuneita iskuja joissa kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Vuonna 2017 alkanut Kamerunin sisällissota Kamerunin hallituksen ja aikaisemmin Iso-Britannian imperiumiin kuuluneen Ambazonian alueen välillä. Kuolleita noin 6.000.
Kenia (yli 40 erilaista etnistä ryhmää, 67 eri kieltä, kolme eri pääuskontoa):
1963 – 1967: Kenian ja somaliseparatistien välinen sota. Arviolta 4.000 – 10.000 kuollutta.
1980: Garissan joukkomurha. 3.000 kuollutta somalia.
1984: Wagallan joukkomurha. Arviolta 5.000 kuollutta somalia.
2005: Turbin joukkomurha. Boranat tappoivat kuusikymmentä Gabbraa.
2007 – 2008: Presidentinvaalien jälkeisissä etnisissä levottomuuksissa kuoli 800 – 1.500 ihmistä.
Keski-Afrikan Tasavalta (noin 80 erilaista etnistä ryhmää, 72 kieltä, kolme pääuskontoa) :
Ns. Herran Vastarinta-armeija on toiminut alueella vuodesta 1987. Se toimii useamman valtion alueella ja sen aikaansaamissa konflikteissa on kuollut arviolta 100.000 ihmistä.
2004 – 2007: Sisällissota hallinnon ja erilaisten sissiryhmittymien välillä. Satoja kuolleita.
2012 alkanut sisällissota jossa toisella puolella islamilainen Séléka-järjestö ja toisella puolella maan armeija sekä kristitty Anti-balaka-järjestö. Tuhansia kuolleita.
Kongon demokraattinen tasavalta (Zaire) (yli 200 erilaista etnistä ryhmää, yli 200 kieltä):
1960 – 1965: Sisällissota Kongon ja Katangan maakunnan välillä. 100.000 kuollutta. Katangan itsenäisyyspyrkimykset ovat jatkuneet. Vähintään tuhansia kuolleita.
1963 – 1965: Simba-kapina. Vähintään 20.000 kuollutta.
1996 – 1997: Ensimmäinen Kongon sota. Osallistujia Zaire, useita sissiliikkeitä ja vastapuolella Uganda, Burundi, Angola ja Ruanda sekä AFDL-sissiliike. Kuolleita arviolta 250.000 – 850.000.
1998 – 2003: Toinen Kongon sota. Toisella puolella Kongon joukot, Namibia, Angola, Zimbabwe, Tsad, Mai-Mai-liike ja hutujoukot. Toisella puolella Uganda, Ruanda, Burundi, Kongon vapautusliike ja tutsijoukot. Sodassa kuoli vähintään kolme miljoonaa ihmistä.
1999 alkanut Lendu- ja Iturikansojen välinen konflikti. Yli 60.000 kuollutta.
2004 alkanut konflikti Kongon joukkojen ja hutujoukkojen välillä Kivun alueella. Yli 11.000 kuollutta.
2012 – 2013: Ns. M23-kapina. Noin 1500 kuollutta.
2013 alkanut pygmien ja lubien konflikti. Satoja kuolleita.
2016: Kongon hallituksen ja Bajila-Kasangojen välinen konflikti. 5.000 kuollutta.
Kongon tasavalta (viisi etnistä pääryhmää, useita kieliä):
1993 – 1994: Sisällissota etnisten ryhmien välillä. 2.000 kuollutta.
1997 – 1999: Sisällissota etnisten ryhmien välillä. Arviolta 13.000 – 25.000 kuollutta.
2016 – 2017: Sisällissota hallituksen joukkojen ja bakongo-kansan joukkojen välillä. 115 kuollutta.
Liberia (ainakin 16 eri etnistä ryhmää, kaksi pääuskontoa):
1989 – 1997: Sisällissota. 400.000 – 620.000 kuollutta.
1999 – 2003: Sisällissota. 150.000 – 300.000 kuollutta.
Mali (ainakin 12 eri etnistä ryhmää, 66 eri kieltä):
1962 – 1964: Tuaregikapina. Kuolonuhrien määrä tuntematon. Paljon tuaregeja pakeni naapurimaihin.
1985: Agacherin kaistaleen sota Malin ja Burkina Fason välillä. 140 kuollutta.
1990 – 1995: Tuaregikapina. Kuolonuhrien määrä tuntematon.
2002 ja siitä eteenpäin: Islamilaisten kapina. Yli 3.000 kuollutta.
2007 – 2009: Tuaregien kapina. Useita satoja kuolleita.
2012: Tuaregien kapina. Noin 1.500 kuollutta.
Nigeria (kaikkiaan 250 eri etnistä ryhmää, kymmeniä kieliä, kolme pääuskontoa):
1967 – 1970: Nigerian sisällissota Biafran ibojen ja Nigerian hallinnon välillä. Noin kaksi miljoonaa kuollutta. Pääosa kuoli nälkään.
Vuodesta 1998 alkaneet etniset konfliktit. Noin 16.000 kuollutta.
1998 alkanut Nigerin suiston konflikti. Kuolonuhrien määrä epäselvä.
2009 alkanut islamilaisen Boko Haram-ryhmittymän kapina. Kuolleita yli 50.000.
Mosambik (noin 200 eri etnistä ryhmää, ainakin 18 kieltä):
1977 – 1992: Sisällissota. Noin miljoona kuollutta.
Norsunluurannikko (viisi etnistä pääryhmää, useita kieliä, kolme eri pääuskontoa):
2002 – 2007: Sisällissota. Noin 2.000 kuollutta.
2010 – 2011: Sisällissota. Noin 3.000 kuollutta.
Ruanda (kolme etnistä pääryhmää):
1990 – 1994: Hutujen ja tutsien sisällissota. 7.500 kuollutta. Sotaa seurasi:
1994: Ruandan kansanmurha. Hutut tappoivat 800.000 tutsia ja maltillista hutua.
Sierra Leone (15 – 20 eri etnistä ryhmää joilla suurimmalla osalla oma kieli, kolme eri pääuskontoa):
1982: Poliittisia väkivaltaisuuksia. Kuolonuhrien määrä epäselvä.
1991 – 2002: Sisällissota. 50.000 – 300.000 kuollutta.
Somalia (pääosa somaleita, 15 prosenttia muita etnisiä ryhmiä):
Tämähän on sitten ihan oma lukunsa ja meille suomalaisille sattuneesta syystä varsin tuttu. Muistutetaan kuitenkin että islamilaiset joukot taistelevat jollain lailla maata pystyssä pitävää hallintoa vastaan ja kuolleita on tullut arviolta 300.000 – 500.000. Sota on tietysti alkanut jo aikaisemmin ja sen myötä Mohamed Siad Barren hallinto syrjäytettiin. Ehkä ei olisi kannattanut. Tietyt maat pysyvät läjässä vain rautasaappaan alla.
Tansania (120 etnistä ryhmää, kolme pääuskontoa):
Tansanian – Ugandan sota 1978 – 1979. Sotaa voi pitää ns. oikeana valtioitten välisenä sotana jossa Idi Aminin aikaansaamien rajakahakoitten vuoksi Tansania hyökkäsi, valtasi Ugandan pääkaupungin ja syrjäytti Aminin. Kuolleita yhteensä n. 2.000 joista 500 Aminin puolella taistelleita libyalaisia.
Tsad (yli 200 etnistä ryhmää, yli 100 kieltä, kolme pääuskontoa):
1965: Mangalmén mellakat. 500 kuollutta.
Vuodesta 1965 jatkunut sisällissotien ketju pääosin islamilaisten arabien ja kristittyjen mustien välillä. Kuolleitten määrä epäselvä, tuhansia joka tapauksessa.
1978 – 1987 Tsadin ja Libyan välinen konflikti joka päättyi Tsadin voittoon. Libyalaisia kuolleita yli 7.500, tsadilaisia noin 1.000.
Uganda (kolme etnistä pääryhmää, ainakin 14 kieltä, kaksi pääuskontoa):
1970-luvulla Idi Aminin hirmuvallan aikana kuoli arviolta 100.000 – 500.000 ihmistä. Tansanian – Ugandan sota lopetti Aminin hirmuvallan.
1982 – 1986: Ugandan sisällissota. Kuolleita arviolta 100.000 – 500.000.
Tähän päivään asti Ugandassa on ollut erilaisia sissijärjestöjä. Taisteluissa kuolleitten määrästä ei ole varmaa tietoa.
Zimbabwe (kaksi etnistä pääryhmää, kolme pääuskontoa):
1983 – 1987: Zimbabwen armeijan suorittama kansanmurha Ndebele-kansaa kohtaan. Ainakin 20.000 kuollutta.
Tuntematon määrä valkoisia maanviljelijöitä on murhattu Zimbabwessa. Murhien seurauksena Zimbabwessa hoksattiin että vilja ei kasva itsestään joten maahan tuli nälänhätä. Ja Mugaben vallan alla kaikista zimbabwelaisista tuli miljardöörejä.
*
Ja tässähän näitä oli. Tavallinen suomalainen tuon listan nähtyään tuumailee varsin perustellusti että monietnisyys ja monikulttuurisuus on tila, jota pitää välttää kaikin mahdollisin keinoin. Kas kun se on hiton vaarallista. Mutta suvaitsevais-tiedostava ihminen ajattelee toisin:
a) Kaikki mustan Afrikan väkivalta johtuu valkoisista ja kolonialismin ajoista. Afrikkalaiset keksivät tappamisen vasta valkoisten opettamana.
b) Kuka tahansa Suomeen tullut afrikkalainen tavatessaan selitteläätiötä ja sovellettua spedestetiikkaa opiskelevan nuoren naisen ja kohdattuaan hänen hyvän ihmisen auransa muuttuu välittömästi pohjoismaalaiseksi suvaitsevaiseksi vihervasemmistolaiseksi.
c) Yllä esitetyt tilastofaktat ovat monikulttuurisuuden vastaisia vihafaktoja joten niitä ei tule ottaa huomioon ja vihafaktojen esittäjä tulee tuomita ankarammin kuin kukaan koskaan.
Joten me suomalaisetkin tulemme jatkossa nauttimaan monietnisyyden ja monikulttuurisuuden aikaansaamasta rauhasta, kehityksestä ja edistyksestä.
Rauhaa, monietnisyyttä, monikulttuurisuutta