Eli loukkaantuneet elämänmaalaajat
Perussuomalaisethan sitten ottivat ja pläjäyttivät esille humanitaarisen maahanmuuton kustannukset, ja luku on 700 miljoonaa euroa per vuosi. Lukema on varsin ruma, eikä käsittääkseni vielä edes sisällä kyseisen maahanmuuton sivukustannuksia. Insinööritodellisuudessa asiaa otsikoitaisiin suurin lööpein, jotka sisältäisivät lauseen ”joku on mennyt pahasti pieleen”, mutta vallitsevassa todellisuudessa näin ei käy, vaan uutisointi asian tiimoilta on varsin niukkaa ja luonnollisesti esille on tullut ihmisiä, jotka ovat kovasti närkästyneet ja loukkaantuneet siitä, kun persut löivät faktoja pöytään.
Yritän ymmärrysharjoituksessani saada jonkunlaisen ajatustuntuman näihin ihmisiin. He ovat ihmisiä, joita faktat loukkaavat, ja jotka haluavat hiljentää faktojen puhujat ja haluavat myös, että yhteiskunta toimii heidän ideoittensa mukaisesti täysin riippumatta siitä, onko niillä ideoilla minkäänlaista todellisuuspohjaa.
Miksi he toimivat näin? Lapsikin oppii erehdyksistään. Jopa koira oppii erehdyksistään. Mikä on saanut heidät valamaan idealisminsa rikkoutumattomaan teräsbetoniin?
Yritän ajatella ongelmaa tietyllä tavalla taiteen kautta. On olemassa ihminen nimeltä Unelma. Hän on maalannut kauniin taulun. Taulussa ei ole ensimmäistäkään silmää häiritsevää tekijää, sen värit ovat tarkalleen sopusoinnussa ja niitä on tarkalleen yhtä paljon. Hän ihailee kättensä työn taiteellista ja kaunista lopputulosta ja luonnollisesti odottaa saavansa huomattavaa arvostusta toisilta Unelmilta. Mitä hän tietysti saakin.
Sitten paikalle saapuu ikävä ihminen nimeltä Realismi. Hänellä on mukanaan pensseli ja purkki mustaa maalia, jolla hän sotkee Unelman kauniin maalauksen. Unelma on tietysti hirvittävän loukkaantunut ja kaikki muutkin Unelmat tuomitsevat Realismin, koska hän ikävänä ihmisenä meni tuhoamaan jotain niin kaunista.
Näitä Unelmia elää maassamme paljon. He eivät maalaa tauluja, he maalaavat elämää. Heidän maalauksensa pohjautuu idealismiin ja kauniisiin unelmiin. He saavat arvostusta toisilta Unelmilta, jotka ovat maalanneet täsmälleen samanlaisen elämäntaulun. Ja heidänkin taidenautintonsa pilaa ilkeä ihminen nimeltä Realismi. Hänellä on ämpärillinen faktoja ja pensseli, jolla hän pilaa Unelman maalaaman elämäntaulun. Sen taulun, jonka Unelma halusi olevan muottina koko maailmalle ja johon pohjautuen maalattaisiin toistenkin ihmisten elämä. Tavallaan Unelman taidetta voisi verrata taulusta koko maailmaan hypänneeseen sosialistiseen realismiin. Siinä todellisuudesta tehty ihannekuva on todellisuus.
Realismin Unelman tauluun maalaamat faktat saavat aikaan sen, että taulu ei ole enää niin kaunis, joskin se on paljon totuudenmukaisempi. Mutta Unelma on loukkaantunut. Hänen taulunsa on pilalla. Hänen asemansa elämän maalaajana on kyseenalaistettu. Häneen on kohdistettu henkilökohtainen loukkaus, ja sitähän ei saa tehdä. Sillä hänestä ja hänen asemastaan elämän maalaajana on kysymys. Ei mistään muusta.
Siksi Unelman kanssa on mahdotonta keskustella ja yrittää puhua järkipuhetta. Sillä Unelmalle faktat ovat vain mustaa maalia, jotka sotkevat hänen maalaamansa kauniin taulun. Ja utopiaa tukevat valheet eivät ole Unelmalle valheita. Ne ovat vain siveltimellä tehtyjä hienosäätöjä, joilla elämäntaulu saadaan täydelliseksi.
