1. Ylpeästi kehitysmaaksi
Niin kuin lukija hyvin tietää, toimii huulipunahallituksemme lähinnä erilaisten pakkomielteitten ohjaamana. Yksi pakkomielteistä on Suomen elinkeinoelämän tuhoaminen hiilijalanjälkeen vedoten ja sitä linjaahan veti pääministerinnamme Sanna Marin tiukasti tuoreeltaankin. Asian taustaa: neste päätti sijoittaa uuden biopolttoainelaitoksen Rotterdamiin Porvoon sijasta ja suomalaisille jäi asiasta lähinnä tuulen huuhtoma perse. Vaan mitäpäs Marin asiasta loihelausui?
No, hänhän totesi että kyseinen päätös on osa hallituksen kovasti mainostamaa vihreää siirtymää ja sitä on syytä tukea. Kyseistä vihreää siirtymää ajetaan nykyisen hallituksen toimesta kuin käärmettä pyssyyn ja Suomen muuttuminen pikkuhiljaa kehitysmaaksi – utopian nimissä tietenkin – on asia jota ei pian saada edes arvostella. Siitä hyvä esimerkki oli tämä tuore Naton tutkimus jonka mukaan Suomen naishallitus on poikkeuksellisen vihakampanjan kohde. No, itse tutkimus ja sen johtopäätökset kuvaavat vain hyvin ajan henkeä jonka voi tiivistää lyhyesti näin:
1. Huulipunahallituksemme tekee utopististen pakkomielteittensä ohjaamana toinen toistaan järjettömämpiä päätöksiä.
2. Päätökset saavat aikaan kyistä arvostelua.
3. Arvostelut dumpataan samantien naisvihana joten hallituksen järjettömät päätökset eivät ole ongelma vaan ongelma on se, että niitä arvostellaan. Järjettömät päätökset jatkuvat edelleen.
Näin ollaan suojeltu sekä demokratiaa että sananvapautta. Jos joku pitää äskeistä lausetta jotenkin ristiriitaisena, hän syyllistyy ilman muuta naisvihaan. Niin pääministerin kuin muittenkin asianosaisten reaktio kyseisestä hyvin tilatun tuntuisesta tutkimuksesta on kuultu tiivistettynä lukemattomilla hiekkalaatikoilla:
- Mä oon tyttö! Mua ei saa kiusata!
Behold, peasants. I have a Vision.
Niin muuten, asian tiimoilta vinkki ravimiehille. Unohtakaa ne etelän lämminveriset ja alkakaas siittämään urakalla suomenhevosia. Jos tämä punavihreä feministivalta jatkuu vielä viisitoista vuotta niin niille alkaa olla tarvetta.
2. Kiilakkaa pojat, kiilakkaa
Toinen hallituksemme pakkomielteistä on tietysti se, että Suomeen pitää saada lisää kehitysmaalaisia koska Suomeen pitää saada lisää kehitysmaalaisia. Kyseinen – usein rikastukseksi ja aikanaan kultamuniksikin nimitetty – kansanosa ei vaan ole tahtonut oikein työllistyä. Voi olla että syitä on kaksi. Ensinnäkin töitä ei ole ja toisekseen tänne ei olla tultu varsinaisesti työn perässä vaan nimenomaan siksi että suomalaiset höhlät elättävät.
Tämä pakkomiellehän ei sinänsä ole nykyisen hallituksen keksimä vaan ns. positiivinen erityiskohtelu ts. tavallisten suomalaisten syrjintä on keksitty jo vähintään viisitoista vuotta sitten. Nähtävästi erityiskohtelua/syrjintää ei hallituksemme mielestä ole vieläkään tarpeeksi joten:
Työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut työelämän monimuotoisuutta maahanmuuton ja kotoutumisen näkökulmasta koskevan toimenpideohjelman.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusohjelmaan perustuvan hankkeen tavoitteena on, että yritykset ja organisaatiot hyötyvät monimuotoisuudesta ja että maahanmuuttaneiden pääsy osaamistaan vastaaviin tehtäviin ja uralla eteneminen helpottuvat.
Yksi ohjelman tavoite on edistää ”monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta” julkisella sektorilla sekä järjestöissä.
Huomatkaa uuskielen sana ”inklusiivisuus”. Hotellin respassa herää kysymys että kuinkahan innostuneita nimenomaan yritykset ovat lisääntyvästä inklusiivisuudesta? Niiden tarkoitus on tehdä tulosta eikä inklusiivisuutta. Uutisessa on myös lisää mainiota newspeakia:
Yhtenä keinona tavoitteen saavuttamiseksi mainitaan se, että lisätään tietoa mahdollisuuksista palkata henkilöitä, joilla on kehittyvä suomen kielen taito.
Kehittyvä suomen kielen taito? Ts. huono suomen kielen taito. Onkohan valtakoneistossa palkattuina kokopäiväisiä kiertoilmaisuiden keksijöitä. Nytkin kiertoilmaisut olisi voinut ohittaa ja tiivistää hallituksen hankkeen lyhyeen:
- Kun joku sellainen, joka on mennyt viimeiset kolmekymmentä vuotta perseelleen ei vieläkään onnistu niin yritetään uudelleen vaikka sitten väkisin.
3. Tulkintarikos = aseet pois
Helsingin Pravda jatkaa hyväksi havaitsemallaan linjalla ja toteaa pääkirjoituksessaan ”Viharikos on peruste perua aselupa”.Nythän on vaan niin että viharikokseksi tulkittavan esim. mielipidekirjoituksen tuomitsemiskynnys on menossa aina vain alemmaksi ja aselupien perumisella on selvä tarkoitus vaientaa maahanmuuttopolitiikkamme arvostelu.
Poliisin mukaan viharikos voi toimia ”signaalirikoksena”, jonka tarkoitus on uhkailla tai pelotella kokonaista ihmisryhmää.
Muistutetaan että termiä viharikos ei ole edelleenkään Suomen lainsäädännössä. Joten kuinka aseet voidaan viedä sellaisesta, jota ei ole? Tai voidaanhan ne, kun on sekä tarpeellista tulkintahalua että poliittista tahtoa ja sellaistahan Suomesta löytyy.
Hotellin respasta veikataan, että jatkossa peruste aseitten viemiseen on jo pelkkä asiaan liittyvä esitutkimus ja meillähän löytyy kyllä porukkaa joka mielellään tehtailee rikosilmoituksia. Suvaitsevais-tiedostavaiston linjahan on se, että älä keskustele, älä edes riitele, vaan pyri vaientamaan.
Rikollisiltatakavarikoituja aseita. Koska käyttöön saadaan termi ”mielipiderikollisuus”?