Suvaitsevais-tiedostavaistommehan on kaikin mahdollisin keinoin pyrkinyt demonisoimaan perussuomalaisia puolueena. Samoin se on pyrkinyt vakuuttamaan että persuja kannattavat ovat jollain lailla epäilyttävää ja jopa halveksuttavaa porukkaa. Se epäilyksen aihe haetaan milloin mistäkin ja tällä hetkellä käytössä on se, että persut ovatkin jonkinlainen rikkaitten riistäjäpuolue. Näin uutisoi iltalehti tuoreesta gallupista:
IL-kysely: Yli 6 000 euroa ansaitsevat kannattavat vahvasti perussuomalaisia – Li Anderssonin puhe Mersu-persuista saa katetta.
Ovatko perussuomalaisten äänestäjät varakkaita ja ajavat Mercedes-Benzeillä?
Tätä on pohtinut moni viimeistään sen jälkeen, kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson toi politiikan puheeseen käsitteen Mersu-persu.
– Suomessa on oikeastaan vain yksi oppositio, joka on arvokonservatiivinen ja talousoikeistolainen. Audi-miesten asemaa ajavat kokoomuslaiset ovat saaneet rinnalleen mersupersut. Hyvinvointipanostusten ja oikeudenmukaisten verouudistusten sijaan halutaan leikkauksia julkisiin menoihin. Yhdenvertaisuuden sijaan halutaan kyseenalaistaa jopa syrjinnän kiellot laissa ja siirtää opetusta kirkkoihin, Andersson sanaili marraskuussa 2019 vasemmistoliiton puoluekokouksessa Kuopiossa.
Tässä välissä voisi tietysti esittää viisi kysymystä:
1. Kuinka moni itse asiassa on tuota asiaa pohtinut valtamedian ulkopuolella?
2. Voisiko olla niin, että persujen äänestäjät tajuavat että nykyinen vihervasemmistolainen linja ajaa maan pankrottiin?
3. Eikös tiettyihin julkisiin menoihin pitäisikin kohdistaa leikkauksia?
4. Ymmärtääkö vihervasemmisto mistä julkisiin menoihin käytettävät rahat oikein tulevat?
5. Missä vaiheessa perussuomalaiset ovat vaatineet opetuksen siirtämistä kirkkoihin?
Vihervasemmistolle persujen kannattajat ovat olleet aina jollain lailla epäilyttäviä tai ainakin sellaista mielikuvaa luodaan. Nyt luodaan mielikuva hyvin menestyvistä ja hyvin ansaitsevista ihmisistä mikä on tietysti vasemmistolaisesti ajattelevalle kauhistus. Tämähän on oikeastaan uusi ilmiö kun se entinen on muuttunut pahasti vanhentuneeksi. Se entinenhän oli sitä että pitkään vihervasemmisto selitti / on selittänyt persujen kannattajat katkeroituneiksi ja elämässään epäonnistuneiksi laitapuolen kulkijoiksi. Yhtenä monista jonkunlainen arkkiversio kyseisestä löytyy silloisen vihreitten nousevan tähden Saara Ilvessalon vuonna 2010 pitämästä puheesta. Tuolloin kovalla parikymppisen elämänkokemuksella hän pläjäytteli näin:
Maahanmuuttovihamieliset puheet ja tiettyjä ihmisryhmiä vähättelevä, rajoittava tai jaotteleva politiikka lietsovat väkivallan tekoja. Sen sijaan, että populistiset puolueet yrittävät kääntää ihmisten pahaa oloa maahanmuuttajien, seksuaalivähemmistöjen tai muiden ihmisryhmien syyksi, tulisi keskittyä siihen, mistä konfliktit oikeasti johtuvat. Toisten suvaitsemisesta kieltäytyvillä ihmisillä on selkeästi paitsi ennakkoluuloja, myös muita vakavampia ongelmia omassa elämässään.
Meidän on pohdittava, mistä ihmisten paha olo tulee. Meidän on ratkaistava työttömyyden, alkoholismin, ahdistuksen, masennuksen ja elämän mielekkyyden puuttumisen aiheuttamia ongelmia, jotka saavat ihmiset tyytymättömiksi omaan elämäänsä. He kanavoivat helposti omat ongelmansa vihaksi jotakin tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Suvaitsemattomien on ymmärrettävä, ettei oikotietä onnelliseen elämään löydy muita syyllistämällä.
Tällaisia tuumaili mielessään niin Ilvessalo kuin moni muukin vihervasemmistolainen ihmisistä joita he eivät itse asiassa tunteneet eikä heillä ollut heidän elämäänsä minkäänlaista kosketuspintaa. Olipahan kumminkin vankka usko että näin on. Kun omassa porukassa oltiin näin tuumailtu. Pitkään samaa epistolaa julistettuaan vihervasemmisto on lopulta alkanut tajuta että persujen äänestäjiä ei pystytä niputtamaan nupistaan sairaseläkkeellä oleviin. Samoin se on saattanut tajuta että duunarit ovat kaikonneet vasemmistopuolueista kokonaan. Vihreillähän niitä ei ole koskaan ollutkaan.
Ehkä vihervasemmistolaisen valtamedian viestin voi kiteyttää näin:
Ihmiset. Älkää äänestäkö perussuomalaisia. Antakaa meidän olla vallassa omalla hiekkalaatikollamme jatkossakin. Emme me sitä ehkä ansaitse mutta mitä me sitten tekisimme jos me joutuisimme etsimään jotain varsinaista työtä?
