Niin kuin lukijakin hyvin tietää, se joskus jostain mystisestä syystä Suomeen oleskeluluvan saanut somali, joka häipyi takaisin Somaliaan ja tappoi siellä miehen saaden kuolemantuomion, on nyt sitten siellä Somaliassa armahdettu, eikä tuomiota panna täytäntöön. Tuomio on kumottu paikallisen sovittelun ansiosta ja sovittelukäytännön mukaan korvaus voi olla esimerkiksi rahaa, kameleita tai lehmiä. Jo vuosia sitten Helsingin Sanomatkin muistutti toimivasta somalialaisesta sovitteluperinteestä ja sieltähän on peräisin tämä unohtumaton lause "Sovitteleminen on asia, joka suomalaisten pitäisi oppia maahanmuuttajilta."
Sinänsä en ole aivan varma siitä, tulisiko meidän suomalaisten opetella tapa, jossa ihmishengen voi määritellä rahassa tai kantturoissa. Tuntuisi jotenkin oudolta se tilanne, että naapurin isäntä olisi ostanut uuden Mersunsa rinnalle toisen mersun ja itse olisin pakotettu epäilemään, että haluaakohan se brassailla rahoillaan vai onko sillä pahat mielessä ja se on ostanut korvauksen jo valmiiksi? Mutta varsinaisesti tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa somalialaisesta tavasta sovitella. Kirjoituksen idea on tuumailla sitä, mitä tapahtuu jos mies palaa Suomeen. Meinaten, sehän on mahdollista:
Mikäli mies on vapaa ja hän haluaa palata Suomeen, hänellä on siihen oikeus pysyvän oleskeluluvan vuoksi. Maahantulon edellytykset arvioi Maahanmuuttovirasto.
"Jos on Suomen oleskelulupa, voi palata Suomeen luvan voimassaoloaikana", sanoo Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtaja Tiina Suominen.
Jos somaliviranomaiset päättävät pitää häiskän tyrmässä, niin asiassa ei ole ongelmaa ja täältäpäin nostetaan lätsää paikallisille viranomaisille. Toisaalta somaliviranomaiset tietävät, että tyypistä ja sen ruokkimisesta pääsee eroon lähettämällä se maasta pois, enkä pidä yhtään mahdottomana, etteikö täällä päässä ole jo esitetty vaatimuksia, että haetaan heppu pois Somaliasta ja Suomeen turvaan. Johan sitä vaativat ihmisoikeudet ja yleinen inhimillisyys. Tässä tietysti unohdetaan se, että varsinaisesti hän ei ehkä tarvitse turvapaikkaa, vaan ihmiset saattavat tarvita turvaa nimenomaan häneltä, mutta valveutuneilla tahoilla ei olla koskaan takerruttu yksityiskohtiin. Eli ei ole millään muotoa mahdotonta, etteikö hän palaisi. Olihan ulkoministeriömmekin aktiivinen miehen kuolemantuomion perumisessa. Miksi se jättäisi asian puolitiehen?
Mitäs jos mies sitten tulee Suomeen ja tappaa täälläkin jonkun ihmisen? Kenellä on vastuu? Minähän en varsinaisesti ole lainopillisen lujuuslaskelmatieteen sekä yleiskikkailun selityskomendantti, mutta saahan sitä tuumailla yksinkertaisempikin. Rikoslain viidennen luvun kuudes pykälä toteaa näin:
Avunanto
Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä.
Selvää on, että lakitekniset lääräättörit perustelevat aukottomasti, että ei kyseisen häiskän maahantulon hyväksyneitä viranomaisia voi syyttää avunannosta henkirikokseen. Itse vaan tuumin, että jos näin käy, henkirikos mahdollistui ainoastaan siksi, että viranomaiset päästivät henkirikoksen tekijän maahan. Silloin he ovat mielestäni vastuullisia. Tietysti moni muukin suomalaisiin kohdistuva väkivallanteko olisi jäänyt tekemättä, jos tekijöitä ei olisi laskettu maahan alunperinkään. Mutta niissä tapauksissa voidaan tietty vedota siihen, että emme me tienneet tätä etukäteen. Se on totta. En kiistä. Mutta tässä tapauksessa vaara taatusti tiedetään etukäteen. Tilannetta voi verrata siihen, että katsastusmies lyö tietoisesti leimaan auton, jossa ei ole jarruja ollenkaan, tietäen hyvin todennäköisesti aiheuttavansa onnettomuuden.
Tässä samassa rikoslain viidennen luvun kuudennessa pykälässä on vielä mielenkiintoinen kohta:
Yllytyksestä rangaistavaan avunantoon rangaistaan avunantona.
Eikös asian voi tulkita niin, että jos vaikkapa joku ihmisoikeusjärjestö pistää pystyyn itkupotkukampanjan, että kyseinen somali saadaan maahan ja somali kiittää kampanjasta nirhaamalla jossain vaiheessa jonkun pottunokan, niin kyseinen järjestö on syyllistynyt yllytykseen rangaistavaan avunantoon? Jolloin se järjestö on yhtä lailla osavastuussa tapahtuneesta.
Yksinkertaisinta olisi tietysti, että maahanmuuttoviranomaiset toteaisivat vaikka näin:
- En voi ottaa tällaista riskiä. Kyseisellä henkilöllä ei ole mitään asiaa tänne. Hän ei ole edes Suomen kansalainen, ja alunperinkin hänelle myönnetyn turvapaikan peruste on kyseenalainen, sillä hänhän on vapaaehtoisesti palannut Somaliaan. Olkoon siellä. Ja sama koskee niitä ISIS-seuramatkalaisia. Virkamiehen tehtävä on kumminkin toimia kansalaisten parhaaksi, eikä hakata päätään globaaliin mäntyyn vain siksi, että jollekin henkisessä Uranuksessa asuvalle humanismilla itsensä juovuttaneelle pellelle tulisi hyvä mieli.
Silloin hotellin respassakin paukuteltaisiin karvaisia kämmeniä, ja todettaisiin, että kyllä virkamieheen aika ajoin voi luottaakin. Ja sen jälkeen herättäisiin ja laskettaisiin kissa ulos. Sillä velvottavathan meitä sekä yleinen inhimillisyys sekä meidän omissa päissämme keksimät kansainväliset sopimukset. Ja onhan meidän toki ymmärrettävä elävämme nykyajassa, jossa monikulttuuriutopian väkisin pystyssä pitäminen ajaa tavallisen suomalaisen turvallisuuden ohi.
Viranomainen voi tietenkin vetäytyä suojaan määräystensä ja ohjeistustensa taakse. Mutta hänen olisi hyvä muistaa, että hänen päätöksensä vaikuttaa ihmisiin, joilla ei ole mitään, minkä taakse vetäytyä suojaan.
![]()
